TERVETULOA SEURAAMAAN MAALAISPUUTARHAN ELÄMÄÄ ITÄRAJALLE


MAALAISPUUTARHAN ELÄMÄÄ VOI SEURATA TIIVIIMMIN JATKOSSA FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA,TWITTERISSÄ SEKÄ MAALAISPUUTARHA.FI VERKKOSIVUILLA. TERVETULOA SEURAAMAAN ELÄMÄÄMME SIELLÄ! TÄNNE MAALAISPUUTARHA BLOGIIN PÄIVITÄMME SATUNNAISESTI AJANKOHTAISIA ASIOITA.

lauantai 30. lokakuuta 2010

KÄSITÖITÄ SISÄLLÄ JA ULKONA

Nyt kun puutarha on jo vetäytynyt talvilepoon, niin voi tehdä sisälläkin jo kaikenlaista. Kankaita on pöyhötelty, suunniteltu kaikenlaisia ompeluksia ja jo ommeltukin kaikenlaista. Kankaita on osteltu kevään ja kesän aikana kaikenlaisia- vaaleita ja kirjavia.


Pellavasta on kyllä kiva ommella mitä vaan. Nyt ompelin tälläisiä keittiön ovenkahvassa käytettäviä käsïpyyhkeitä. Tän emännän keittiössä ainoastaan tämä malli kestää siististi siellä missä kuuluukin, eikä tipu lattialle. 
Sitten lauantain kunniaksi käppäilin vielä metsässä etsimässä materiaalia kransseihin. Yllättäen kranssimatskua löytyikin aivan oman puutarhan perältä: humalasaloista. Piti vaan taas haukata happea rasittavan viikon päätteeksi, että näki metsää puilta. Ja ykskaks olikin kranssi valmiina. Luomua- vain koristeet puuttuu, jos niitä nyt tähän ylipäätään haluaa. No ehkäpä joku pikkuruudullinen nauha voisi olla kiva. Täytyypä keksiä jotakin jouluaiheista sitten lähempänä joulua.






sunnuntai 24. lokakuuta 2010

MAALAISPUUTARHAN JÄÄPUUTARHA
Tänään tyhjensin viimeisiä kesäkukkaruukkuja ja lehrustelin niitä rannassa hyisessä vedessä.


Pakkanen on tehnyt omat tähtensä jään pintaan. Ehkä ei vielä ole tästä jäästä luistelujääksi saakka. Mutta kivat ikkunat kaloille.

Puutarhasta on tullut hiljakseen jääpuutarha.


Ja sitten sisälle lämpimään Viirua silittämään. Ai, se taitaakin silittää itse itseään.
Viisas kissa.



perjantai 15. lokakuuta 2010

TÄMÄKÖ ON SUON SILMÄ

Äiti sanoi meille lapsina, että älkää menkö suolle, että ette putoa suon silmään. Tässä silmässä ei ainakaan näkynyt yhtään lettipäistä tyttöä. Vielä isonakin pelotti mennä suolle, ettei suo vain nielaise vahingossa kulkijaa. Nyt tämä oma karpalosuo paremminkin antaa kuin ottaa. Karua, mutta kaunista.

HALLA VEI JO KUKKASEN JA LUMI PEITTI MAAN

No nyt se talvi tuli. Lunta on vihmonut melkein päivittäin ja välillä sulaa sitten pois. Välillä on valkoista ja sitten taas ruskeanharmaata. Onneksi aurinkokin pilkahtaa välillä
Salkoruusut vielä sinnittelee vaikka melkein kaikki muut on jo paleltuneet.


Callunat ovat saaneet jäisen kuorrutuksen päällensä.


Vielä ei kuitenkaan anneta periksi talvelle. Huomenna ostan vielä halpoja kukkasipuleita maahan tökittäväksi.
Niitä voi sitten vielä viikonloppuna perinteisesti istuttaa rautakangen tai pistolapion avulla. Mutta pakkohan on ostaa, jos puoli-ilmaiseksi saa.


sunnuntai 10. lokakuuta 2010

MAALAISPUUTARHAN SYYSREHKINTÄÄ JA RÄNTÄSADETTA

 Sain vihdoin viimein istutettua Jättilaukat ja perennat penkkeihin talvea odottelemaan.

Lisäksi kasasin vielä syksyn viimeiset kukkijat seinustalle persiljan seuraksi. Tässä vielä toivottavasti vähän aikaa kukkivat, ellei tule kova pakkanen. Persiljat odottavat vielä ottajaansa. Irma hoi!

Sepolta ostamistani callunoista väsäsin portaille istutukset. Välillä piti käydä omassa rantapusikoissa tykötarpeita haalimassa: puolukan- ja mustikanvarpuja, sammalta, jäkälää ja liekoa. Vaihteeksi  kivat näin. Aurinkokin paistoi tässä vielä somasti.


Ja kuinka ollakkaan - rehkinnän kruunasi iltahämärissä syksyn ensimmäinen räntäsade. Lepakkokin liiteli vielä viimeisiä liitojaan ennen horrokseen vaipumista.  Tästä se talvi alkaa pian.

lauantai 9. lokakuuta 2010

KARPALOITA POIMIMAAN, POIMIMAAN, POIMIMAAN...

Suon kutsu oli vastustamaton, joten oli aivan pakko lähteä suosikkisuolle pällistelemään olisiko karpalo poikineen kypsynyt. Perinteiseen tapaan meinasi kahvipullot lentää ojaan, kun säihkähdin älyttömästi pusikosta lentoon pölähtäviä teeriä. Ja ilmoille lensi teerien lisäksi armoton, kaupunkilaisen säikähdysrääkäisy. Ei olisi tästä karjalaisakasta metsästämään mitään muuta kun noita marjoja. Suo  oli paikallaan kaikessa ihanuudessaan eikä ristinsielua missään.

Sitten vaan hanskat käteen ja ämpäri ja poimuri iskuvalmiiksi. Ensin vaikutti siltä, että nyt on jo täällä poimijat käyneet, mutta ei sentään. Houkutuskarpalot köllötteli tarkemmin katsottuna aivan oikeilla paikoillaan mättään päällä poimintavalmiina. Aivan kuten monena vuonna aikaisemminkin.

Ja kun tarkemmin suota tarkastelee nuppi melkein mättäässä kiinni, niin huomaa lisää salakarpaloita heinikon seasssa. Ja aivan kauheasti niitä oli tänäkin vuonna. Ei millään haluaisi lähteä pois, mutta iltapäivällä alkaa olla niin hämärää pilvisenä päivänä, että suo kätkee salakarpalot piiloonsa. Retkikahvitkin oli jo hörpitty pariinkin kertaan ja kylmäkin alkoi olla tuulessa.


Saalis oli puolikas ämpärillinen karpaloita ja kotimatkalla hyppäsi metsästä kyytiin vielä kanttarellit.


Kanttarellipaistin jälkeen tein karpaloista sitten karpalokiisseliä ja karpalohilloa. Hilloa, tai paremminkin survosta, on hyvä mässyttää aamulla jogurtin kanssa. Huh, kuinka terveellistä.




perjantai 8. lokakuuta 2010

AAMU-USVAN AIKAA

Aamuisin on nyt kaunista laiturin nokasta katsottuna.

 Maa on jo useasti ollut jäässä, ja monet kasvit ovat jo paleltuneet. Mutta vielä isomaksaruoho koittaa ehtiä avata kukkiaan ja viimeiset asteri kukoistavat. Salkoruusut ja pienet samettikukatkaan eivät ole vielä paleltuneet. Kiva kuitenkin, että näin myöhään syksyllä vielä riittää kukkijoita, vaikka vain edes hetken aikaa. Ensi viikoksi luvattiin jo lunta. Jokohan saisin istutettua kevään sipulikukkijat maahan.


sunnuntai 3. lokakuuta 2010

SUNNUNTAILOUNAS KOLILLA

Virkistimme itseämme tänään  lähtemällä maakuntamatkalle kansallismaisemiin Kolille. Ajelimme uljaasti Pielisen rantatietä pitkin vaarojen välissä ja maisemat olivat mennen tullen mitä hulppeimmat. Hotelli Koli käyttää erittäin kiitettävästi lähiruokatuottajien aineksia listoillaan http://www.sokoshotelkoli.fi/service.cntum?pageId=117647,  ja mikäpäs Pielisen muikkuja ja hirvikäristystä onkaan nauttiessa näissä upeissa ravintolan ikkunasta avautuvissa maisemissa.


Kotimatkalla aurinko oli jo tullut esille ja joutsenperhe souteli auvoisessa rauhassaan muuttomatkaa odotellessa. Vielä voi hetken nauttia näistä väreistä.



Ei ollut huonot maisemat kotikulmillakaan. Muutaman kuukauden päästä voi täällä taas hiihdellä jäällä ihan ylhäisessä yksinäisyydessä ja nauttia hiljaisuudesta.